Festivaalilauantaina DocPointissa kokoonnuttiin festivaalikeskukseen palkintojenjaon äärelle. Lue Festarilehden jutusta, mitä DocPointin kilpasarjojen sekä elämäntyöpalkinnon voittajat sanoivat puheissaan!

Palkintogaalan avasi Apollo-palkinnon myöntäminen ohjaaja Virpi Suutarille hänen merkittävästä työstään suomalaisen dokumenttielokuvan edistämiseksi. Virpi Suutarin puhe on luettavissa alla.

“Kiitän siis lämpimästi DocPointia tästä kauniista, arvokkaasta huomionosoituksesta. Kun palkinnon myötä nyt juhlitaan tätä minun niin sanottua uraani, niin voin kertoa, että siinä ovat olleet osallisina myös ympärilläni elävät ihmiset. Esikoiseni Iivari, joka on muuten täällä, syntyi 30 vuotta sitten leikkausprosessin keskelle, kun hänen äitinsä oli leikkaamossa hiomassa elämänsä ensimmäistä mestariteosta yhdessä Susanna Helken kanssa. Elokuvan nimi oli Synti – dokumentti jokapäiväisistä rikoksista. Vauvan rintaruokintaväli on noin kolme tuntia. Koska kännyköitä ei tuohon aikaan ollut, jouduimme vauvan kanssa sopimaan imetysajan kellon tarkkuudella. Mutta kuten me elokuvaa intohimoksemme tekevät tiedämme, ajantaju häviää ja toisaalla kotona itkevä lapsi huutaa nälissään äidin rintamaitoa, sitä kuitenkaan saamatta. Neuvokas vauva turvautui isänsä hauikseen ja imettyä sitä aikansa oivalsi, ettei täältäkään mitään irtoa. Nyt 30 vuotta myöhemmin voi helpottuneena todeta, että kaikista kolmesta lapsestani on äidin ja isän sekasortoisista töistä huolimatta kasvanut kunnon kansalaisia. Kiitos rakkaimmista rakkaimmat Iivari, Aino ja Siiri.

Minulla on ollut suuri onni synnyttää myös useita elokuvia, ja myös niistä on tullut lapsiani, joita ei paremmuusjärjestykseen voi laittaa. Elokuvieni henkilöistä on tullut läheisiä ystäviä, joskus melkeinpä perheenjäseniä. Dokumenttielokuvan henkilöt lahjoittavat elämänsä meidän tekijöiden käsiin ja tätä lahjaa meidän tulee käsitellä suurella kunnioituksella. Ja jotta elokuvasta tulisi koskettava, sen maailma on liitettävä omaan sydämeen. Tekijänä minulla on ollut yksi johtava periaate: hankkiutua itseäni lahjakkaampien seuraan. Elokuvanteko on ennen kaikkea parviälyn tuote. Kun 30 vuotta sitten tein kollegani kanssa kokemattomana ohjaajana tuota alussa mainittua elokuvaa ja maalailimme kuvaaja Heikki Färmille fantastisia kuvallisia visioitamme, niin Heikki kuuliaisena alkoi toteuttaa niitä. Pian löysimme itsemme kuvauspaikalta, jonne alkoi saapua kuorma-autolasteittain kraanoja, suuria valonheittimiä, aggregaatteja ja assistentteja. Tämän pienimuotoisen dokumenttielokuvan tuottaja Lasse Saarinen totesi ensimmäisen kuvausviikonlopun jälkeen: “No niin, koko elokuvan budjetti on nyt käytetty.”

Kiitän työtovereitani kaikesta siitä pitkämielisyydestä, suurenmoisesta luovuudesta ja rakkaudesta, jota he ovat työmme äärellä jakaneet. Kiitos muun muassa leikkaaja Jussi Rautaniemi, säveltäjä Sanna Salmenkallio, äänisuunnittelija Olli Huhtanen, kuvaajat Heikki Färm, Teemu Liakka, Jani Kumpulainen, oikea käteni Teresa Sadik-Ogli, graafikko  Hermanni Suppanen ja monet monet muut. Te olette todella rakkaita, tärkeitä ihmisiä mun elämässä, ja ilman teitä en todellakaan olisi vastaanottamassa tätä arvokasta palkintoa. Elämme kovia aikoja, ja dokumenttielokuvan tekijöiden kriittistä ja rohkeaa katsetta tarvitaan nyt varmasti enemmän kuin koskaan. On kerrottava tavallisesta epätavallisesti, mentävä sinne, mistä emme edes vielä tiedä. Ja ne jotka luulevat, että tällaiset elämäntyöpalkinnot enteilevät taiteellisen uran loppua, joutuvat pettymään, koska nyt tämä vasta alkaa! Kiitos!”

Kilpasarjojen voittajat

Seuraavaksi jaettiin kaikkien aikojen ensimmäiset DocPoint-palkinnot kotimaisille lyhytelokuville. Tuomariston kunniamaininta meni Marjo Levlinin elokuvalle Underdog.

Levlin vastaanotti palkinnon paikan päällä: “Kiitos DocPointille töideni esittämisestä jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla korona-aikana seurasin festivaalia sohvalta. Olen onnellinen AV-arkista, joka toisinaan levittää töitäni. Ne eivät olisi missään ilman AV-arkkia, koska en ole itse levityshenkinen. Tietenkin haluan kiittää rahoittajia, jotka ovat auttaneet minua vuosien varrella: Taike, Konstsamfundet ja AVEK, kiitos. Mietin myös ihmisiä, taiteilijoita, jotka istuvat saamiemme apurahojen takana ja tekevät valtavasti töitä palkkiotta saadakseen rahat meille. Olen kiitollinen kaikille ihmisille, jotka tekevät sitä.”

Kotimaisen lyhytelokuvakilpailun voitto meni Antti Lempiäisen ohjaamalle elokuvalle Huoneet. “Kiitos tuomaristo ja DocPoint, lempielokuvafestivaalini koko maailmassa! Olen kasvanut tämän festivaalin mukana ammatissani ensimmäiseltä festivaalilta tähän päivään asti. Kaikilla täällä näkemilläni elokuvilla on ollut massiivinen vaikutus elämääni, ja neljä omista elokuvistani on saanut maailmanensi-iltansa DocPointissa. Siksi tämä palkinto on todella erityislaatuinen, arvostan sitä todella”, Lempiäinen kiitteli puheessaan.

Seuraavaksi jaettiin palkinnot pitkille elokuville Kotimaisessa kilpasarjassa. Myös Kotimaisen kilpasarjan tuomaristo myönsi kunniamaininnan, joka meni Milja Viidan ohjaamalle dokumenttielokuvalle Skönärit. “Kiitos tuomaristo, kiitos DocPoint! Olen aivan häkeltynyt. Kiitos kaikille merimiehille, jotka antoivat minun käyttää materiaalia. Sanon nyt heidän nimensä, koska he ovat erityisiä ihmisiä: John Konkola, Ari Mylly, Sakari Leino, Jukka Salokaarto sekä Martti ja Yrjö Mankonen, jotka ovat jo poissa. Haluan omistaa tämän elokuvan kaikille ihmisille, jotka tallentavat historiaamme säästäessään onnelliset asiat arkistoihinsa, sekä ihmisille, jotka tekevät kovasti töitä säilyttääkseen muistot meille sekä tuleville ihmisille. Arkistot ovat kallisarvoisia asioita. Elokuvan rahoitti Lönnströmin taidemuseo, kiitos heille”, Viita kommentoi kunniamainintaa.

Kotimaisen kilpasarjan DocPoint-palkinnon voitti Chico Pereiran elokuva 11 Underground. ”Tämän vuoden DocPointissa ei voi olla muistamatta Iikka Vehkalahtea. Hänen hahmonsa ja muistonsa ovat olleet lähellä sydäntä läpi tämän dokumenttielokuvan juhlan. Kun muutin Suomeen, olin Zoom-keskustelussa Iikan kanssa. Iikka oli toisessa ikkunassa ja minä kollegani kanssa toisessa. Keskustelun lopussa hän sanoi meille, että meistä tulisi hyvä pari. Häkellyin ja punastuin. Nyt meillä on kymmenkuukautinen tyttö. Hänellä ei ollut silmää ainoastaan dokumenttielokuvalle. Kiitos, DocPoint!”

Viimeisenä palkittiin Kansainvälisen kilpasarjan voittajaelokuvat. Myös Kansainvälisessä kilpasarjassa tuomaristo jakoi DocPoint-palkinnon lisäksi kunniamaininnan, joka meni Klára Tasovskán elokuvalle I’m Not Everything I Want to Be. “Itse asiassa nimenomaan Iikka Vehkalahti rohkaisi minua tekemään elokuvan valokuvista, joten kiitos hänelle. Päähenkilöni on valokuvaaja, joka ei saanut tunnustusta ennen 70 vuoden ikää. Elokuvan nimi on I’m Not Everything I Want to Be, eikä hän vieläkään ole kaikkea, mitä haluaa olla. Hän haluaa olla vaikuttaja, joten pyytäisin teitä seuraamaan häntä Instagramissa. Kiitos palkinnosta!” Tasovská sanoi kiitospuheessaan.

Kansainvälisen kilpasarjan pääpalkinto meni Myrid Cartenin ohjaamalle elokuvalle A Want in Her. Carten ei päässyt paikan päälle DocPointiin, mutta lähetti kirjallisesti terveisensä gaalayleisölle: “Olen pahoillani, etten päässyt paikalle tänä iltana juhlimaan kanssanne. Saan kuukauden päästä ensimmäisen lapseni, tai toisen, jos tämä elokuva lasketaan. Kuten monien muidenkin elämän tärkeiden asioiden kohdalla, epäilin, tulisiko tämä elokuva toimimaan. Elokuvan olemassaolo on vaatinut riskinottoa ja luottoa monilta ihmisiltä, joten on ilo ja kunnia nähdä sen puhuttelevan niin yleisöä kuin tuomaristoakin. Kuten suuri Nick Cave sanoo: “Mikä ei tapa, tekee hullummaksi.””

Kuvat: Roope Hartikainen

DocPoint-festivaali palkitsee festivaalilauantaina kilpasarjojen parhaan kotimaisen ja kansainvälisen elokuvan sekä kotimaisen lyhytelokuvan DocPoint-palkinnoilla. Voittajien valinnasta vastaavat elokuva-alan ammattilaisista koostuvat tuomaristot. Haastattelussa tuomaristojen jäsenet kertovat omista odotuksistaan festivaalia ja kilpaelokuvia kohtaan.

DocPointin kolmessa kilpasarjassa kilpailevat festivaaliohjelmiston kärkielokuvat. Lauantai-illan palkintogaalassa paljastuu, mitkä elokuvat ovat valikoituneet tuomaristojen suosikeiksi. Tuomariston jäsenet ovat kansainvälinen joukko elokuva-alan ammattilaisia. Haastattelimme heitä festivaalin alla odotuksista festivaalia ja kilpailuelokuvia kohtaan sekä tuomariston jäsenenä toimimisesta.

Kotimaisen kilpasarjan tuomaristoon kuuluvat Square Eyes -myyntiagentuuria edustava Bérénice Hahn, elokuvantekijä ja Academy of Moving People And Images -organisaation perustaja Erol Mintaş ja kanadalaisen RIDM-festivaalin taiteellinen johtaja Hubert Sabino-Brunette.

Kansainvälisen kilpasarjan tuomaristoon kuuluvat dokumentaristi Maija Hirvonen, DokuFest Kosovon taiteellinen johtaja Veton Nurkollari sekä brasilialainen elokuvantekijä, näyttelijä ja ohjaaja Renata Ferraz.

Kotimaisen lyhytelokuvakilpailun tuomaristoon kuuluvat elokuvantekijä Iiti Yli-Harja, väitöskirjatutkija ja elokuvantekijä Kazu Ahmed sekä taiteilija Maija Blåfield.

Hubert Sabino-Brunette

Mitä toivot DocPointin kilpailuelokuvilta?
Olen iloinen päästessäni käsiksi kuluvan vuoden parhaisiin suomalaisiin dokumentteihin, sillä tähän kansalliseen elokuvaan minulla on harvoin pääsyä Montrealissa. Odotan innolla näkeväni elokuvan rikkauden ja monimuotoisuuden rajatussa ajassa. Olen myös ensi kertaa Suomessa. Koska dokumenttielokuva paljastaa osia kulttuurista ja maasta, sen historiasta ja siellä asuvien ihmisten näkökulmista, odotan kovasti saavani tietää enemmän.

Mihin asioihin kiinnität tuomarina huomiota elokuvaa katsoessasi?
Kohtaan mielelläni henkilökohtaisia perspektiivejä maailmaan ja elokuvaan. Elokuvassa haluan nähdä ainutlaatuisen näkökulman, omaperäisen elokuvallisen lähestymistavan; elokuvantekijöiden kädenjäljen. Kiinnitän paljon huomiota estetiikkaan, kerronnan rakenteeseen sekä prosessiin. Jätän myös tilaa tunteille ja herkkyydelle, sillä kyse ei ole pelkästään rationaalisesta ajattelusta. Kyse on myös tunteista.

Onko DocPoint-festivaali sinulle tuttu ennestään ja mitä odotat festivaalilta?
Festivaalin ohjelmisto on minulle tuttu, mutta tämä on ensimmäinen kertani DocPointissa. Odotan innolla näkeväni hyvät asiat, joista olen kuullut ja lukenut vuosien varrella. Haluan kokea festivaalitunnelman, keskustella paikalliseen elokuvayhteisöön kuuluvien ihmisten kanssa ja myös kohdata yleisön ja päästä näin kokemaan paikallisten cinefiilien elämää.

Maija Hirvonen

Mitä toivot DocPointin kilpailuelokuvilta?
Varmaankin että pääsen tilanteisiin, joihin ei muuten olisi asiaa, ja lähelle ihmisiä, joita en oikeassa elämässä koskaan tulisi tapaamaan. Muita odotuksia ei ole, enkä halua tietää elokuvista etukäteen mitään.

Mihin asioihin kiinnität tuomarina huomiota elokuvaa katsoessasi?
On hyvä merkki, jos katsomisen aikana se vie niin mukanaan, että elokuvanteon keinoja pystyy erittelemään vasta jälkikäteen.

Onko DocPoint-festivaali sinulle tuttu ennestään ja mitä odotat festivaalilta?
Olisinko ensimmäisen kerran käynyt 2004. Jotkut kaikkien aikojen elokuvasuosikit olen nähnyt nimenomaan DocPointin ohjelmistossa, kuten Forugh Farrokhzadin The House is Black tai Lindiwe Matshikizan One Take Grace. Olen tottunut luottamaan siihen, että festivaalin sisältö toimii, vaikka valitsisi elokuvat sokkona. Kivaa myös päästä kokoontumaan elokuvantekijöiden kesken, sitä ei tapahdu liian usein.

Veton Nurkollari

Mitä toivot DocPointin kilpailuelokuvilta?
Voin sanoa varmuudella, että etukäteen näkemieni Kansainvälisen kilpasarjan elokuvien laatu on todella korkea. Toivon, että loputkin elokuvat ovat samalla tasolla, vaikka se tekisikin työstämme tuomareina haastavampaa.

Mihin asioihin kiinnität tuomarina huomiota elokuvaa katsoessasi?
On paljon asioita, joihin kiinnitän huomiota tuomariston jäsenenä, muun muassa tarina ja tapa, jolla se on kerrottu. Kiinnitän huomiota myös siihen, miten tarina on kuvattu ja leikattu. Näiden kahden elementin hyvä toteutus auttaa elokuvaa erottumaan joukosta. Lisäksi etsin elokuvasta tekijän kädenjälkeä, joka saa elokuvantekijät erottumaan massasta.

Onko DocPoint-festivaali sinulle tuttu ennestään ja mitä odotat festivaalilta?
DocPoint on minulle tuttu festivaali, jolla vierailin ensimmäisen kerran noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olen seurannut festivaalia ja erityisesti sen suomalaista ohjelmistoa läheisesti. Odotan tänäkin vuonna jälleen hienoa festivaalia.

Renata Ferraz

Mitä toivot DocPointin kilpailuelokuvilta?
Tämän päivän maailmassa toivon yllättyväni teemojen moninaisuudesta ja epätavallisista elokuvantekemisen tavoista sekä hahmoista, jotka osallistuvat uuden rakentamiseen – sekä elokuvissa että elämässä. Toivon myös näkeväni tasa-arvoisempia suhteita valkokankaalla kameran edessä ja takana olevien välillä tasapainoisemman elokuvallisen luomisen kehittämiseksi.

Mihin asioihin kiinnität tuomarina huomiota elokuvaa katsoessasi?
Elokuvantekijänä en pysty – vaikka joskus toivoisin pystyväni – katsomaan elokuvaa miettimättä sen tekoprosessia. Katseeni tuomariston jäsenenä on varsin samankaltainen kuin muulloinkin. Kiinnitän huomiota valittuun kerrontaan – sekä teemaan että muotoon – sekä teknisiin seikkoihin: kuva, ääni, leikkaus, ohjaus ja niin edelleen. Mutta ennen kaikkea, erityisesti dokumenttielokuvan kontekstissa, keskityn kysymyksiin suhteesta elokuvaa tekevien ja elokuvassa esiintyvien välillä.

Onko DocPoint-festivaali sinulle tuttu ennestään ja mitä odotat festivaalilta?
Elokuvamme Rising Sun Blues esitettiin DocPointissa edellisvuonna. Se oli innostava kokemus, ei pelkästään elokuvien laadun ja monimuotoisuuden vaan myös koko tiimin lämmön ja omistautuneisuuden vuoksi. Kokemani samanarvoisuus ihmissuhteissa oli minusta kiehtovaa. Yleisö oli myös hyvin tarkkaavainen ja sitoutunut. Tänä vuonna toivon kohtaamisten yleisön ja elokuvien välillä olevan yhtä voimakkaita kuin edellisvuonna, jotta yhdessä me – elokuvantekijät, yleisöt, tuomarit ja festivaalin ohjelmistosuunnittelijat – voimme kuvitella ja luoda uusia maailmoja, jotka eroavat niistä poluista, joita kohti olemme suuntaamassa.

Iiti Yli-Harja

Mitä toivot DocPointin kilpailuelokuvilta?
Ihan mahtavaa päästä kokemaan maailmaa monesta eri näkökulmasta. Toivon yllätyksiä ja elokuvia, joista huokuu niiden tekemisen ilo!

Mihin asioihin kiinnität tuomarina huomiota elokuvaa katsoessasi?
Toivon, että elokuva herättää minussa monenlaisia tunteita ja jää pidemmäksi aikaa mieleen. Minulle ei ole tärkeintä tekninen täydellisyys – joskus pienet rosoisuudet tekevät elokuvasta vain elävämmän ja inhimillisemmän. Elokuvan rytmi on aivan keskeinen: miten se kuljettaa, pitää otteessaan tai antaa tilaa oivalluksille. Jos elokuva yllättää kekseliäillä ääni- ja musiikkivalinnoilla, se tekee vaikutuksen.

Onko DocPoint-festivaali sinulle tuttu ennestään ja mitä odotat festivaalilta?
DocPoint on ollut monille elokuvilleni tosi tärkeä paikka tulla nähdyksi. Tänä vuonna olen mukana uudessa roolissa, ja odotan elokuvien lisäksi kaikkia kohtaamisia: uusia ja vanhoja ystäviä ja small talkin jälkeen syveneviä (tai keveneviä) keskusteluja elokuvista ja ihan kaikesta muustakin!

Kazu Ahmed

Mitä toivot DocPointin kilpailuelokuvilta?
Tulen festivaalille hyvin avoimin mielin. DocPointin kaltaisen instituution tapauksessa en rehellisesti sanottuna haluaisi tulla omien ennakko-odotusteni kanssa. Mieluummin tulen innostuneena siitä, millaiset herkut minua odottavat. Siinä mielessä toivon näkeväni valikoiman, joka heijastaa DocPointin kokemusta, asiantuntijuutta ja mainetta.

Mihin asioihin kiinnität tuomarina huomiota elokuvaa katsoessasi?
Kerron kaikille katsovani elokuvia hyvin tavallisena katsojana, en asiantuntijana. En missään nimessä väitä olevani asiantuntija. Tavallisenakin katsojana elokuvasta muodostamaani mielipiteeseen vaikuttavat muun muassa estetiikka, kerronnan johdonmukaisuus, valitun kohteen visuaalinen representaatio, lähestymistapa ja eettiset kysymykset. Eniten mietin kuitenkin sitä, miten elokuva “puhuu minulle”. Kirjaimellisesti. Dokumenttielokuva on yksi tehokkaimmista tavoista luoda keskustelua ja dialogia. Elokuvantekijän kanssa ne eivät ole vain voimakkaita julkisen keskustelun käynnistäjiä, vaan myös muutoksen aikaansaajia. Tämän julkisen keskustelun luomisen potentiaalin keskiössä on kieli, jolla yleisölle puhutaan. Tämä on minulle keskeistä katsojan vastaanoton määrittymisessä. Kiinnitänkin huomiota siihen, kuinka pitkälle elokuvan on mahdollista viedä keskustelu ja keiden kesken.

Onko DocPoint-festivaali sinulle tuttu ennestään ja mitä odotat festivaalilta?
DocPoint on toki minulle tuttu, ja on kunnia olla osa tämän vuoden festivaalia. Olen osa Cultureels – Etnografista elokuvakollektiivia, ja meille DocPoint on edelläkävijä monissa asioissa, joita pyrimme tekemään. Kuten mainitsin aiemmin, tulen festivaalille avoimin mielin. Odotan kuitenkin rikasta oppimiskokemusta, jonka varmasti tulen saamaan. Visuaalisen median opiskelijana ja opettajana tämä on minulle tärkeää ja innostavaa. Niin monien erinomaisten elokuvantekijöiden ja elokuvien sekä DocPointin kuratointityön myötä en voisi kuvitellakaan toisin.

Inari Ylinen