Ohjelmajohtaja Inka Achtén avajaispuhe
DocPoint 2025 alkoi tiistaina 4. helmikuuta täyden katsomon näytöksellä Bio Rex Lasipalatsissa Arantzazu Gomez Bayonin elokuvasta Unohda elokuvien teko! Näytöksen avasivat tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie ja DocPointin ohjelmajohtaja Inka Achté. Achtén avajaispuhe on luettavissa alla.
Hyvät vieraat,
On suuri ilo nähdä teidät kaikki täällä 24. DocPoint-festivaalilla.
Olen myös syvästi kiitollinen, sillä tämä ei ole itsestäänselvyys. Nykyinen hallituksemme on kurittanut suomalaista taidetta ja kulttuuria lamaannuttavalla ja kuihduttavalla tavalla. Se ei ole pelkästään lyhytnäköistä, vaan myös taloudellisesta näkökulmasta ajattelematonta. Taide ja kulttuuri ruokkivat yhteiskunnan sielua ja luovat pohjan vahvalle yhteisölle. Niillä on myös tärkeä rooli ihmisten työllistämisessä sekä veroeurojen kerryttämisessä.
Amerikkalainen lastenoikeusaktivisti Marian Wright Edelman lausui kuuluisat sanat: “Et voi olla mitä et näe.” Hän puhui representaation ja roolimalllien tärkeydestä lasten tavoitteiden ja mahdollisuuksien muovaamisessa, mutta sama pätee meihin kaikkiin. Ilman representaatiota – kuvia, sinfonioita, tarinoita, elokuvia – meistä kaikista ja meidän tekemänämme, ei ole meitä.
Mutta en usko, että minun tarvitsee valistaa tätä yleisöä siitä, miten tärkeitä jaetut tarinat ovat yhteisen identiteetin ja arvojen luomisessa. Puhutaanpa dokumenttielokuvasta. Dokumenttielokuvissa ei ole kyse pelkästään epätavallisten ilmiöiden tutkimisesta tai uskomattomien tarinoiden kertomisesta. Niillä on myös uskomaton voima kuljettaa meidät ihmisten kokemuksiin, joihin meillä ei muuten olisi pääsyä. En keksi mitään sen tärkeämpää polarisoituneessa ajassamme, jossa toisten ymmärtämisestä ja toisten kanssa keskustelemisesta on tullut niin mahdotonta (sen vuoksi muuten polarisaatio ja yhteisöt ovat DocPointin tämän vuoden ohjelmiston keskeisiä teemoja).
Rakastan myös dokumentaarisessa muodossa sitä, kuinka monipuolista ja luovaa se voi olla tavoissaan ilmaista jotain maailmasta. Elämme ajassa, jossa ihmiset ovat tottuneet kuluttamaan dokumentaarisia sisältöjä Netflixissä ja muilla vastaavilla alustoilla. Voidaan kuitenkin väittää, että nämä alustat ovat tehneet hallaa dokumenttielokuvalle. Niitä ajavat algoritmit, jotka priorisoivat ylituotettua, puunattua sisältöä, joka vetoaa massoihin ja menestyy laajan yleisön keskuudessa. Se tukahduttaa luovia ja tekijälähtöisiä dokumenttielokuvia, joilla on itsenäinen ja omaperäinen näkökulma, jonka voisimme kokea kollektiivisesti elokuvateatterissa, kuten teemme tänään.
Elokuva jonka katsomme tänään avajaiselokuvana, Arantzazu Gomez Bayonin ohjaama Unohda elokuvien teko! on voimakas todistus – ja paljon kaivattu muistutus tällä suoratoistopalvelujen vallan aikakaudella – luovan dokumenttielokuvan voimasta genrenä. Sen nimi on tragikoomisen osuva suomalaiseen taiteeseen ja kulttuuriin kohdistuvien leikkausten aikakaudella, mutta elokuvassa nimi saa henkilökohtaisemman merkityksen.
Tämä elokuva on samalla erittäin tietoinen elokuvahistoriasta ja toisaalta väistää itse kategorisointia lähes anarkistisuuteen asti. Elokuvantekijä yhdistää havainnoivaa elokuvaa, rekonstruktiota, symbolismia ja essee-elokuvaa kertoessaan henkilökohtaisen mutta universaalin tarinan omana itsenä pysymisestä äidiksi tullessa.
Naiset ja herrat ja kaikki siltä väliltä, toivottakaa lämpimästi tervetulleeksi Unohda elokuvien teko! -ohjaaja Arantzazu Gomez Bayon!
Inka Achté
Kuva: Sami Sorasalmi
