Pääkirjoitus: Elokuvallisia toivonkipinöitä

DocPointin ohjelmajohtaja Inka Achté esittelee pääkirjoituksessaan vuoden 2025 festivaalin elokuvat ja pääteemat.

Tervehdys, rakkaat dokkarien ystävät!

Uusi vuosi on vierähtänyt käyntiin, ja se tarkoittaa sitä, että DocPoint hellii pian dokumenttielokuvan ystäviä tuomalla teattereihin uusimmat ja kiehtovimmat tosielämän tarinat. Takana on monella tapaa ankara vuosi. Suomessa hallitus aloitti massiiviset leikkaukset opiskelijoilta, turvapaikanhakijoilta ja työttömiltä, taidetta ja kulttuuria unohtamatta. Maailmalla sodittiin; Israel jatkoi kansanmurhaa Palestiinassa, Venäjä hyökkäyssotaa Ukrainassa. Monen yllätykseksi Donald Trumpista tulee salamurhayrityksestä huolimatta jälleen Yhdysvaltain presidentti.

Uutta ei ole se, että maapallon elämää uhkaa ihmisten aiheuttama ilmastokriisi. DocPointin Ilmastoraportti-sarjassa nähdään valikoima elokuvia, jotka valottavat planeettamme hälyttävää nykytilaa. The Here Now Project on koostettu tavallisten talliaisten kuvaamista kännykkävideoista, jotka näyttävät, että ympäristökriisissä totuus on katastrofielokuvaa karmeampaa. Searching for Amani vie meidät Keniaan, missä mystinen henkirikos avaa nuoren toimittajanalun silmät kolonalismin ja ilmastonmuutoksen kohtalokkaille vaikutuksille. The White House Effect taas näyttää arkistomateriaalin keinoin, kuinka yhteinen huoli lämpenevästä planeetastamme muuttui kolmenkymmenen vuoden aikana mielipidekysymykseksi. 

Poikkeavia näkökulmia

Aikaamme leimaa ideologinen ja poliittinen vastakkainasettelu. Eri tavoin ajattelevat eivät tunnu enää mahtuvan saman pöydän ääreen. Dokumenttielokuvien supervoima on niiden kyky saada katsoja hetkeksi jonkun muun saappaisiin, tarjota näkökulmia, jotka poikkeavat omista. Yksi oire demokraattisen yhteiskunnan murenemisesta on polarisaatio, ja siksi viime vuodelta tutussa Demokratian hätätila –sarjassa nähdään useampi polarisaatiota käsittelevä dokkari. Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Homegrown seurataan, mikä ajaa vannoutuneet Trumpin kannattajat murtautumaan Capitoliin arkkivihollisensa Joe Bidenin voitettua Yhdysvaltojen presidentinvaalit. 

IDFA:ssa parhaasta ohjauksessa palkittu An American Pastoral kuvaa pennsylvanialaisen pikkukaupungin koululautakuntavaaleja, joiden oikeistokonservatiivien ja liberaalien kamppailu on kuin pienoismalli ympäröivästä yhteiskunnasta. Apocalypse in the Tropics näyttää, kuinka evankelioiva herätyskristillisyys vaikutti Brasiliassa Jair Bolsonaron nousuun presidentiksi. Itänaapuriimme päästään kurkistamaan tunnetun tsekkiohjaaja Filip Remundan uusimmassa elokuvassa Happiness to All, jonka päähenkilönä töötöilee Siperiassa asuva vannoutunut putinisti. Of Caravan and the Dogs taas seuraa venäläisten toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien mahdottomaksi muuttuvaa elämää ennen Ukrainan sotaa ja sen aikana. Molemmat elokuvat toimivat lähtökohtana Journalistiliiton kanssa yhteistyössä toteutettavalle DocFokus-keskustelulle Journalism in a Polarised World.

Polarisaation vastakohtana voisi pitää toimivaa yhteisöä. Temaattinen sarja Vahvoja yhdessä tarjoilee jakautuneen maailman vuoksi ahdistuneelle katsojalle elokuvallisia toivonkipinöitä. Yhteisön parantavaa voimaa saadaan todistaa vaikkapa Brasilian faveloiden kuumailmapalloharrastajia kuvaavassa Balomaníassa, kroatialaiselle rokotusasemalle sijoittuvassa ja hörönauruja kirvoittavassa Pavilion 6:ssa tai argentiinalaisten naisvankien elämään sukeltavassa pastellinsävyisessä musikaalidokumentissa Reas. Abortion Dream Team puolestaan seuraa, kuinka puolalaiset naiset taistelevat aborttioikeuden puolesta maassa, jossa on Euroopan tiukimmat aborttilait. Elokuvan ohjaaja Karolina Domagalska saapuu festivaalin vieraaksi Suomeen ja osallistuu festivaalilauantaina 8.2. Amnesty Internationalin Suomen osaston kanssa yhteistyössä järjestettävään DocFokus-keskusteluun Activists as Defenders of Abortion Rights.

Lämpöä pakkasten keskelle

Lämpöä helmikuun pakkasiin tuovat kolmatta vuotta jatkuvan Rytmi veressä -sarjan musadokkarit sekä Eläköön rakkaus -teeman alla nähtävät elokuvat,  jotka tarkastelevat rakkauden monensuloisia ilmenemismuotoja. Tutustumme  mm. edesmenneeseen säveltäjänero Leif Segerstamiin elokuvassa LEif sekä queer-ikoni ja muusikko Peachesiin Venetsiassa ensi-iltansa saaneessa Peaches Goes Bananasissa. Kreikkalainen Lesvia kertoo, kuinka toisiaan rakastavat naiset löysivät turvasatamansa kauniilta Lesboksen saarelta, Trust Me puolestaan tutustuttaa meidät berliiniläiseen aviopariin,  joka avaa suhteensa miehen vapauden kaipuun vuoksi. The Flamingo kuvaa kuusikymppisen Maryn matkaa BDSM:n maailmassa vuosikausien selibaatin ja avioeron jälkeen. Ohjaaja Adam Sekuler ja päähenkilö Mary Phillips saapuvat DocPointin vieraiksi vastaamaan katsojien kysymyksiin.

Kilpasarjoihin on valittu elokuvia, jotka ovat paitsi omaäänisiä ja ohjaajansa näköisiä, myös  heijastelevat koko sitä kirjoa, mitä dokumenttielokuva taidemuotona voi olla. Kansainvälisessä kilpasarjassa nähtävässä Apple Cider Vinegarissa ohjaaja Sophie Benoot saa munuaiskivestä sysäyksen lähteä tutkimusmatkalle kivien (ja vähän kaiken muunkin) maailmaan. Writing Hawa taas on ohjaaja Najiba Noorin kuvaus perheensä naisista ja siitä, kuinka heidän elämänsä muuttuu, kun Taliban nousee valtaan Afganistanissa. A Fidai Film on Kamal Aljafarin kokeellinen teos, jonka lähtökohtana toimii arkistomateriaali, jonka Israelin armeijan varasti Palestiinan tutkimuskeskuksesta Beirutista Libanonin sodassa. Mother Vera taas maalaa aisteja hellivän muotokuvan valkovenäläisessä luostarissa asuvasta nunnasta elämänsä risteyskohdassa.

Myös Kotimaisen kilpasarjan elokuvat ovat tekotavoiltaan ilahduttavan moninaisia. Avajaiselokuva, Arantzazu Gomez Bayonin Unohda elokuvien teko! on upea, kategorisointia pakeneva kuvaus taiteilijuuden ja äitiyden yhdistämisestä ja sijoittaa tekijän edeltäjiensä kaanoniin tarkkanäköisesti. Jan Ijäksen Two Forests taas tutkii vanhenemista ja kuolemaa japanilaisten metsämyyttien kautta. Elina Hyvärisen Rajalla on seurantadokumentti Parikkalan rajakunnasta ja sen asukkaiden muuttuvasta Venäjä-suhteesta, kun sota Ukrainassa alkaa.

Ohjaaja Olli Laineen kunnianhimoinen Matti Nykänen nähdään Työn hedelmät -sarjassa, joka tarkastelee, miten identiteettimme nivoutuu tekemäämme työhön. Laineen elokuvassa mäkihyppääjälegendan ristiriitaista persoonaa muistellaan arkistomateriaalin ja läheisten kautta. Matin laskusuhdannetta urheilijatähdestä strippaavaksi laulajaksi kuvaavat mm. Nykäsen äiti Vieno sekä julkisuudelta piilossa pysytellyt tytär Eveliina. Samassa sarjassa nähdään Wisdom of Happiness, jossa dalai-lama avaa katsojalle onnen salaisuuksien lisäksi ensi kertaa myös henkilökohtaista elämäänsä, sekä katalaaniohjaaja Albert Serran San Sebastianin elokuvajuhlilla palkittu mestarillinen Afternoons of Solitude. Härkätaistelija Andrés Roca Reytä kuvaava elokuva on henkeäsalpaava tutkielma maskuliinisuudesta, vallasta ja siitä, missä mies loppuu ja peto alkaa. Ei heikkohermoisille! 

Kilpasarja lyhytelokuville

Kotimaiset lyhytdokkarit loistavat vuosi toisensa jälkeen omaperäisyydellään ja rohkeudellaan. Siksi olen erityisen iloinen siitä, että tänä vuonna DocPointissa on myös lyhytelokuville oma kilpasarjansa. Lyhärit nähdään kolmessa näytöksessä. Mukana on esimerkiksi Mia Halmeen lehmille kunniaa tekevä uutuuselokuva Fabulous Cow Ladies, Antti Lempiäisen suomalaista kodittomuutta tarkasteleva Huoneet sekä Henna Välkyn ja Eesu Lehtolan Tribecan elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut Bright White Light, joka kuvaa elämän ja kuoleman välisiä rajakokemuksia.

Tänä vuonna ohjelmassa nähdään myös kolme erityisesti nuorelle yleisölle suunnattua elokuvaa, jotka voi nähdä Koko elämä edessä –sarjassa. Nappaa nuoresi siis mukaan tutustumaan tositarinoiden ihmeelliseen maailmaan! Kun parikymppinen elokuvaopiskelija ja skeittaaja kohtaa Budapestin kaduilla viihtyvän 8-vuotiaan Sanyin, alkaa ystävyys ja niin ylä- kuin alamäkiäkin sisältävä kasvutarina, jota seurataan yli 10 vuoden aikana kuvatussa elokuvassa Kix. Romina tutustuttaa meidät Bolognan lähiöissä asuvaan teini-ikäiseen Rominaan, joka on lahjakas ja intohimoinen nyrkkeilijä. Kun hänen äitinsä joutuu vankilaan, Rominan niskaan valuvat kuitenkin aikuisten vastuut, ja rakas laji uhkaa jäädä taka-alalle. Ohjaajakaksikko Valerio Lo Muzio ja Michael Petrolini saapuvat Italiasta DocPointin vieraiksi. Iranilaisen pikkutytön maailmaan sukelletaan elokuvassa Grand Me. Isovanhempiensa luona asuva 9-vuotias Melina aikoo haastaa vanhempansa oikeuteen, sillä he eivät ole avioeron jälkeen kyenneet huolehtimaan tästä. 

DocPoint palaa yksinomaan fyysiseksi tapahtumaksi vuonna 2025 ja tuo teattereihin toinen toistaan upeampia dokumenttielokuvia 30 eri maasta. Kotimaisten tekijöiden lisäksi näytöksissä pääsee tapaamaan useita ulkomaisia ohjaajavieraita. Suoratoistopalveluiden ja älylaitteiden aikana DocPoint haluaa esittää dokumenttielokuvia nimenomaan isolla kankaalla, yhdessä koettavina elämyksinä. Kuten toiminnanjohtajamme Johanna Råman totesi vastaanottaessaan DocPointille myönnettyä audiovisuaalisten taiteiden valtionpalkintoa (nöyrimmät kiitokseni siitä!) joulukuussa, kansakunta ilman dokumenttielokuvaa on kuin koti ilman valokuva-albumia. Suomi tarvitsee taidetta, kulttuuria, sivistystä, näköaloja, luottamusta, toivoa, yhteisöllisyyttä ja rohkeutta. Ja DocPoint tarvitsee sitä, että te, rakkaat dokkarien ystävät, tulette katsomaan, näkemään ja kokemaan maailmaa sen uskomattomassa moninaisuudessa juuri meille.

Inka Achté, ohjelmapäällikkö