Grand Me

Iranilainen elokuva on usein ilo silmälle ja mielelle. Atiye Zare Arandin dokumentti Grand Me sisarentyttärestään Melinasta ei ole poikkeus. Se on päähenkilönsä tavoin eloisa, taitavasti kerrottu tarina älykkäästä ja iloisesta tytöstä vaikeassa tilanteessa. Samalla se kertoo satuttavasti niin sanottujen aikuisten kyvyttömyydestä ymmärtää lapsiaan ja olla vastuullisia vanhempia.

Tarinan alkaessa 9-vuotias Melina elää keskellä huoltajuuskiistaa. Isä lähti lätkimään, kun Melina oli ihan pieni, mutta on alkanut vaatia hänen huoltajuuttaan. Pitkään Melina eli äitinsä kanssa, mutta sitten tämä meni uusiin naimisiin, eikä isäpuoli halunnut Melinaa omien lastensa lisäksi kotiinsa.

Niinpä Melina jää isovanhempien huomaan, kaupunkiin kaukana Teheranista ja äidistä. Yhteys äitiin ja isään hoituu kännykällä. Kumpaakin Melina tapaa harvoin; äitiä ikävöi, isää ei välittäisi nähdäkään. Onneksi isovanhemmat ovat fiksuja ja lempeitä ja heidän luonaan vallitsee rauha. Myös elokuvaa ohjaava täti on turvallinen aikuinen Melinan elämässä.

Tarinan nykyhetkessä äiti ja 11-vuotias tytär keskustelevat kiihkeästi. Ikäistään kypsempi Melina toteaa äidilleen, joka velloo hänen ja nykyisen miehensä tahtotilojen välissä: ”Minä kunnioitan itseäni, missä sinun itsekunnioituksesi on?”

Jaana Semeri